Menihän tässä viikko ennen kuin Ami suostui oikeasti leikkimään pennun kanssa. Tähän mennessä vastaanotto on ollut vähemmän lämmin. Koirat juoksi ympäri taloa ja hieman temppuiltiin namin perässä keittiössä.
Tänään selvisi myös, että Ninni on kovasti kiinnostunut musiikista. Aivan kaikki musiikki ei kiinnosta, mutta aika moni herättää reaktioita. Pitää myös etsiä lempeä-ääninen naksutin, että saan Ninnin tanssiliikkeet kaapattua, esim. kiepit oikealle ja vasemmalle sekä peruuttaminen.
Amin elämä järkkyi viime perjantaina, kun Ninni muutti taloon. Alkuinnostuksen jälkeen Amista kuoriutui jörö setäkoira, mutta nyt kolmen päivän jälkeen alkaa taas pehmentyä tulokkaalle. Tähän mennessä ollaan opeteltu istumaan ja tulemaan luokse vihjeestä sekä aloiteltu nenäkosketusta. Kolme toistoa nenäkosketusta riittää tällä hetkellä. Ninnin leuoista lähtee valtava napsahdus, kun hampaat etsivät kohdetta. Rauhoittuu kuitenkin tosi hyvin ilman poppakonsteja.
Tänään käytiin katsomassa pentuja viimeistä kertaa, ennen kuin vihreä tyttö tuleen uuteen kotiin viikon päästä. Muuten pentu olisi tullut nyt jo mukaan, mutta olen ensi viikolla työmatkalla Pariisissa. Eiffel-torni ja Montmartre sekä EPPO:n neuvoston ja Euphresco:n johtokunnan kokous odottavat.
Eilen löytyi sopiva kuljetusboxi-autoon. Lisäksi kaupoilta on tarttunut mukaan uusia leluja, trimmitarvikkeita, pentuhihna, ruoka- & juomakuppi, peti ym. Kotona oli valmiina pari pientä käyttämätöntä villapaitaa ja säkillinen erilaista lelua ja pentutavaraa, jolle ei ole ollut muutamaan vuoteen käyttöä.
Kaikki muu on meillä valmiina pentua varten, mutta nimeä ei ole vielä keksitty. Onko se Bertta, Jade, Ella, Aino, Pepi vai jotain aivan muuta? Vihreä tyttö ja Paksu-Bertta nimet jäänevät pentulaatikkoon. Vihreä tyttö oli pitkään pentueen isokokoisin ja kova syömään.
Vihreä tyttö ja sen veli. Muut sisarukset pinkki ja musta tyttö lähtivät jo tänä viikonloppuna uusiin koteihinsa.
Amia ei ole voitu valmistaa tulevaan ja hieman jännittää miten yhteiselo saadaan sujumaan ilman suurempia järkytyksiä. Onneksi Ami tykkää pennuista, mutta alkuinnostuksen jälkeen voi olla haasteita tiedossa. Nyt Amilla on viikon loma kyläpaikassa ulkoilun, herkkujen ja rapsutusten parissa.
Tänään oltiin Amin kanssa Hyvinkäällä NoDo:n agilitykisoissa (medi3). Tuomarina oli Jari Helin.
Hyppyradalla aloitettiin hyvällä vireellä, mutta onnistuin saamaan HYL ohjaamalla Amin hypyn sijaan putkeen. Sen jälkeen jatkettiin hieman laiskasti ja lopulta käveltiin pois. Agilityradoilla paransin suoritusta huimasti ja ensimmäisellä agilityradalla tuli 5 rv, kun Ami hyppäsi puomin kontaktin ja toiselta agilityradalta tuli haluttu nolla. Nollaradalla oltiin neljänsiä. Kaunis syksyinen ilma ja kotimatkalla käytiin ostamassa omia palkintoja ja pentutavaroita Hyvinkään mustista ja mirristä.
Onnistuin nappaamaan tuurauspaikan Seppo Savikon agilitytreeneissä Sporttikoirahallilla. En ollut aiemmin Sepon treeneissä käynyt ja tarjolla oli minulle aivan uudenlainen tapa tutustua rataan.
Treeneissä oli reilu kisamittainen rata, jolla ei ollut estenumeroita eikä ratapiirrosta. Tässä vaiheessa alkoi pieni paniikki hiipiä, uusi kouluttaja ja uudet opetusmenetelmät. Käytettyjen radan opettelun haasteiden pitäisi kehittää radanlukua ja stressinsietoa. Huomasin, että ratasuoritukseni on tällä hetkellä kiinni tietyissä rutiineissa ja kun rutiinit menevät rikki olen aivan pähkinöinä.
Kolmannen kertauksen jälkeen muistin esteiden järjestyksen ja aloin suunnittelemaan tekniikoita. Rata vaikutti alkuun helpohkolta (jännitys kai sumensi arvostelukykyäni) ja keskityin sitten sen vaikeimman kohdan suoritukseen, joka kostautui huolimattomuutena, jähmeytenä ja flegmaattisuutena (se vaikein kohta tosin meni hyvin). Nolotti miten huonosti treenit lähtivät liikkeelle. Pienten keskustelujen jälkeen sain kerättyäni itseni kasaan ja keskityttyä tekemiseen. Tuli yhtä uutta tekniikkaakin (backlap) harjoiteltua, joka ei aiemmin ole onnistui.
Seppo pääsi tosi hyvin jyvälle mun haasteista agilityn kanssa ja oli tsemppaava treeni. Toivottavasti pääsen myöhemminkin hänelle oppiin.
Ratatreenin jälkeen syvennyttiin hieman laukkateorian sovelluksiin. Harjoituksessa koira tuli U-mutkaa putkeen vasenta laukkaa. Sijoittumalla itse putken päähän, että koira näkee liikkeen oikealle, koira vaihtaa oikeaan laukkaan ja noin viiden metrin matkalla putken päästä seuraavalle hyppyesteelle koira vaihtaa taas vasemman laukan ja kääntyy esteeltä loivasti vasemmalle. Putkelta seuraavalle esteelle tulee s-mallinen linja ja suoriutuakseen siitä on koiran vaihdettava laukka kaksi kertaa ennen hyppyä. Sijoittumalla putken suulle näkyviin kerron koiralle laukanvaihdosta ja koira vaihtaa laukan putkessa ennakoivasti, jolloin siirtyminen putkesta hypylle helpottui huomattavasti.
Lauantain 18.9.2016 kilpailuissa (medi3) oli tuomarina Petteri Kerminen. Hyppyradalla oli vaikea olla ajoissa ohjauksessa ja hylkäysprosentti oli suuri maxeissa ja medeissä. Hyppyradan tulos meille 5 rv. Toistaiseksi tuntemattomasta syystä Ami lähti käänymään kepeillä vasemmalle oikean sijaan. Koira alkoi kuitenkin suorittamaan keppejä ensin oikein. Toiselta radalta tuli 10 rv. Loikka puomilla ja keppien sisääntulosta virhe. Kolmannella radalla saatiin yliaikanolla (taas oli pienestä kiinni!). Kontaktit ovat parantuneet huomattavasti, mutta suoritus ei ole vielä riittävän sujuvaa. Neljännellä radalla saatiin vähän huono lähtö ja olin myöhässä jo kolmannen esteen jälkeen. A-esteellä tuli esteen uusimisesta HYL.
Walesinterrierikerhon kokoontuminen
Ihania 7 viikkoisia pentuja. Keskellä emo. Vasemmalla pinkki narttu. Ylhäällä uros. Emon oikealla puolella musta narttu ja oikealla reunassa vihreä narttu. Leikkivät reippaasti keskenään ja ihmisen kanssa. Kaikki pennut olivat yhden lelun eri kulmissa kiinni ja kauhealla ärinällä vetivät eri suuntiin. Ruokailun, tissibaarin ja leikkimisen jälkeen oli rauhoittumishetki.
Ami kävi Ulla Kaukosen hyppytekniikkatreeneissä Sporttikoirahallilla 8.9.2016. Ensimmäisen kerran tutustuimme hyppytekniikkaharjoituksiin jo agilityn alkeiskurssilla Koira- ja kissakoulu heiluva hännässä 2012. Sittemmin olemme olleet Vappu Alatalon kurssipäivässä talvella 2015 ja keväällä 2016 joka toinen viikko Ullan treeneissä.
Ami ei aina muista kerätä itseään hyppyyn radalla, mutta kevään hyppytekniikkaharjoituksissa koiralle löytyi hyvin nopeasti oikea tekniikka. Vapun treenissä ja Ullan treenien alussa Ami sai palautetta, että on kovin etupainoinen ja meno näytti sarjalla lähinnä kaahaamiselta. Hyvä hyppytekniikka kuormittaa koiraa vähemmän. Väittäisin, että meillä ratojen sujuvuus parani ja Amin rasitus väheni kevään kurssituksen myötä. Tämä saattaa ”harmittaa” osteopaattia, kun hoitoväli on pidentynyt. Terveisiä Jerrylle. 🙂
Nyt kesätauon jälkeen oltiin muistelemassa miten agilityesteitä pitäisi oikeastaan hypätä. Kesätauko ja laiska omatoimiharjoittelu eivät olleet rapauttaneet hyppytekniikkaa vaan päinvastoin suoritus oli kevyttä ja varmaa, innokasta ja erittäin motivoitunutta. Häiriönä oli vielä kaksi isokokoista pentukoiraa kentän laidalla.
Yksittäisellä okserilla tuli esille, että 35 cm takapuomin korkeudella alkoi tulla epävarmuutta hyppyyn. Kotiläksyksi saatiin treenata okseria, jossa lähdön ja okserin välissä on 3 jalkaa ja takapuomin korkeutta nostetaan ja lasketaan 25-45 cm välillä. Vielä Ami ei ole valmis 40-45 cm harjoitukseen, mutta työ alkakoon.
Ami olisi rakenteensa puolesta (neliömäinen ja terrierimäisen jämäkkä) mainio minikoira (agilityesteet kilpailuissa 25-35 cm), mutta säkäkorkeuden (40+ cm) puolesta Ami on selvä medikoira. Agilityssä kokoluokat ovat mini, medi ja maxi. Kokoluokan määrää koiran säkäkorkeus. Kolme kokoluokkaa on jo edistystä ”ennen vanhaan” käytössä olleisiin kahteen luokkaan. Koirarotuja on kuitenkin hyvin monenlaisia ja niiden rakenteet poikkeavat merkittävästi toisistaan, jolloin haasteet saman kokoluokan sisällä voivat olla hyvin erilaiset riippuen rodusta. Agilitykentillä näkee rotuja laidasta laitaan.
Border Agility Teamin agilitykisat Vantaan Ojangossa ulkokentällä. Tuomareina Henri Luomala ja Jari Helin. Todella mukavat radat, mutta onnistuin tekemään kaikilla kolmella radalla ratkaisevan virheen, joiden seurauksena tuli 2x HYL ja 1x yliaika 5.
Ensimmäinen HYL tuli, kun tein hetken mielijohteesta jaakotuksen vaikka olisi pitänyt tehdä jenkkikäännös ja Ami hyppäsi saman esteen takaisinpäin. Toinen HYL tuli, kun tein alkuperäisestä suunnitelmasta poiketen valssin jaakotuksen sijaan ja Ami teki takaakierron normi hypyn sijaan. Viitonen tuli kiellosta, kun lähdin poispäin ennen kuin koira oli lukinnut esteen ja samalla paloi aikaa.
Amin kanssa aksaaminen on lähtenyt tällä kaudella kuitenkin todella upeasti liikkeelle ja tekeminen on hauskaa! Koira on täysillä mukana eikä puuhastele omiaan. Kontaktit menivät tänään todella hyvin. Pienestä oli kiinni kuten kovin usein tässä lajissa. Ensi viikonloppuna uusi yritys!
Ami osallistui Helsingin Agility Urheilijoiden järjestämiin SAGI:n virallisiin kilpailuihin 4.9.2016. Ami kisasi medi3-luokassa. Samalla kisattiin walesinterriereiden rotumestaruudesta. Tuomarina toimi Arto Laitinen. Kilpailupaikka tulvi edellisen yön ja päivän rankkasateiden vuoksi.
Ensimmäisellä agilityradalla Amilla oli hieman liikaa virtaa ja ohjaaja oli jäässä, jonka seurauksena tuli HYL heti kolmannella esteellä.
Toinen rata oli hyppyrata ja saatiin niukasti nollarata. Aika oli Amille ihan OK, mutta vielä on tekemistä sekuntien kirimisessä. Sijoitus 3.
Kolmas rata oli agilityrata, jolta tuli yliaikanolla. Liiat sekuntit tulivat erilaisista extravolteista parissa kohdassa. Kontaktit (2on2off) menivät hyvin, mutta keinu mentiin tuttuun rauhalliseen tahtiin. Sijoitus 3.
Rotumestaruudesta kisasi kaksi koirakkoa ja Amin nollarata hyppyradalla ratkaisi mestaruuden Amille.
Agilitytreeniä ja terrierielämää
Happy Welsh Terrier Ami 
Kommenttien kirjoittaminen edellyttää että olet kirjautunut.