Kun pakka hajoaa ja siitä tuleekin jotain hyvää

Onnistuin nappaamaan tuurauspaikan Seppo Savikon agilitytreeneissä Sporttikoirahallilla. En ollut aiemmin Sepon treeneissä käynyt ja tarjolla oli minulle aivan uudenlainen tapa tutustua rataan.

Treeneissä oli reilu kisamittainen rata, jolla ei ollut estenumeroita eikä ratapiirrosta. Tässä vaiheessa alkoi pieni paniikki hiipiä, uusi kouluttaja ja uudet opetusmenetelmät. Käytettyjen radan opettelun haasteiden pitäisi kehittää radanlukua ja stressinsietoa. Huomasin, että ratasuoritukseni on tällä hetkellä kiinni tietyissä rutiineissa ja kun rutiinit menevät rikki olen aivan pähkinöinä.

Kolmannen kertauksen jälkeen muistin esteiden järjestyksen ja aloin suunnittelemaan tekniikoita. Rata vaikutti alkuun helpohkolta (jännitys kai sumensi arvostelukykyäni) ja keskityin sitten sen vaikeimman kohdan suoritukseen, joka kostautui huolimattomuutena, jähmeytenä ja flegmaattisuutena (se vaikein kohta tosin meni hyvin). Nolotti miten huonosti treenit lähtivät liikkeelle. Pienten keskustelujen jälkeen sain kerättyäni itseni kasaan ja keskityttyä tekemiseen. Tuli yhtä uutta tekniikkaakin (backlap) harjoiteltua, joka ei aiemmin ole onnistui.

Seppo pääsi tosi hyvin jyvälle mun haasteista agilityn kanssa ja oli tsemppaava treeni. Toivottavasti pääsen myöhemminkin hänelle oppiin.